Vasta itsenäistyneen Keiteleen pitäjän ensimmäinen kansakoulu aloitti kirkonkylällä vuokratiloissa pappilassa vuoden 1882 alussa. Omaan koulurakennukseen, Mutikaisen kauppakartanosta kouluksi kunnostettuun taloon Nilakan rantatöyräälle päästiin seuraavana vuonna.
Kapean mutta pitkulaisen pitäjän pohjois- ja eteläpäistä oli kuitenkin pitkä matka kirkonkylään. Hamulassa omaa opinahjoa puuhasivat etunenässä kauppias Aleksander Rahikainen, Pasalan isäntä Petter Pellikka sekä Kummunkylässä (Kukertajassa) asunut maanviljelijä Abel Huttunen.
Kaikki kolme olivat syntyisin Keiteleen ulkopuolelta – luonnollisesti, muutenhan he tuskin olisivat olleet edes luku- ja kirjoitustaitoisia, saatikka lastenkin sivistämisen kannalla... Rahikainen (s. 1851) oli kuopiolaisen kauppiasperheen poika, Pellikka (s. 1849) kotoisin Iisalmesta ja Huttunen Rautalammilta.
Vellamo Paanasen Sävel ja sommelo -kirjan mukaan Rahikainen oli jo kirkonkylällä kauppa-apulaisena ollessaan toiminut opettajana, kun Vuonamon Knuutilassa eli Kaivomäellä toimi jonkinlainen koulu 1880-luvun alussa. Hamulaan Rahikainen oli muuttanut 1890-luvun alkupuolella ja perustanut kylän ensimmäisen kaupan niemelle Nuutilan taloon.
Lehtikirjoituksessa vuodelta 1894 "ripeästi kaivataan kansakoulua Nilakan rannalle Hamulan kulmakunnalle", ja toinen kiertokoulukin olisi tarpeen:
 |
| Lähde: Savo-Karjala 1.6.1894: Kouluja on Keiteleellä varsin vähän |
Tekstin kirjoittajalla ei tainnut olla aivan tuoreinta tietoa, sillä itse asiassa Keiteleen kuntakokous oli jo edellisen vuoden joulukuussa päättänyt uusien kansakoulujen perustamisesta Sulkavanjärven ja Hamulan kyliin.
 |
| Uusi Savo-lehti 28.12.1983: Keiteleen kunta päätti 16.12.1893 perustaa kaksi uutta kansakoulua. |
Koulurakennuksen malliksi
tyyppipiirustus numero 6
Keiteleen kuntakokous antoi toimikunnalle valtuudet katsella sopivan koulunpaikan ja tehdä parhaan ymmärryksensä mukaisen sopimuksen maanomistajan kanssa "kertamaksua eli vuotuista vuokraa vastaan". Koulun rakentamiseen oli ryhdyttävä heti kun paikka oli hyväksytty, niin että syksyn 1894 aikana tehtäisiin kivijalka, ja sekä pää- että ulkorakennuksen päällä tuli olla vesikatto 29.9.1895 mennessä.
 |
| Kuva: Hamulan koulurakennuksen uudistuspiirustus vuodelta 1948. |
Vuonna 1892 rakennushallituksessa oli laadittu maalaiskuntien käyttöön valikoima koulujen tyyppipiirustuksia nimellä ”Mallipiirustuksia kansakoulurakennuksia varten maalla”. Kokoelma sisälsi yhtensä 36 maalaiskansakoulun mallipiirustusta. Perustyypin muodosti hirsirunkoinen, harjakattoinen rakennus isoine ikkunoineen. Koulurakennuksessa oli lisäksi opettajan asunto ja pihapiirissä talousrakennukset. Luokkatilaa koskevissa yksityiskohtaisissa määräyksissä todettiin muun muassa, että valon oli langettava luokkahuoneisiin ehdottomasti vasemmalta oikeakätisiä oppilaita varten.
Hamulassa koulukartanoiden asuinrakennusten, luokka- ja käsityöhuoneiden sekä ulkohuoneiden rakentamisessa päätettiin muuten seurata mallipiirustuksia numero 6, 30 ja 36, paitsi että luokkahuoneiden korkeudeksi määriteltiin 14 jalkaa. Ei ole ihme, jos Hamulan koulurakennuksen "kopioita" tulee vastaan muuallakin - samaa katalogia selasivat monet kuntapäättäjät eri puolilla Suomea!
Maanostokiistaa puitiin Helsingissä asti
Koulurakennuksen paikaksi ajateltiin Malilan ja Vesterilän tienoota Hamulanniemellä, mutta Pasalan Petter Pellikka halusi koulun mielestään paremmalle paikalle, juuri valmistuneen maantien varteen (siis omalle maalleen).
Syyskuussa 1894 Keiteleen kunta osti koulun paikaksi Pellikalta maapalstan 300 markalla. Pari muuta talonisäntää teki kuitenkin päätöksestä valituksen lääninhallitukseen, sillä tontin vuokraaminen "20 markan vuotuisesta arennista olisi tullut kuntalaisille edullisemmaksi, ja ostamisesta seuraisi suuria taloudellisia rasituksia".
Kansakouluntarkastaja kuitenkin suositteli valituksen hylkäämistä, sillä valittajat eivät olleet "näyttäneet toteen mitään laittomuutta tapahtuneen". Lisäksi hän huomautti, että asioiden viivyttelemisestä seuraisi vain "uusia rettelöitä koulun rakennuksen alkuun panemiselle". Lääninhallitus hylkäsi valituksen, mutta se vietiin kuitenkin vielä senaattiin asti käsiteltäväksi. Kouluhallituskaan ei suositellut päätöstä muutettavaksi, senaatti hylkäsi valituksen lopullisesti ja kuntakokouksen päätös jäi voimaan.
Opettajalle palkan täydennykseksi
oma lehmä ja valmis pelto
Helmikuussa 1895 kuntakokous päätti Hamulan ja Sulkavanjärven uusien kansakoulun opettajien vuosittaisista palkoista. Ensinnäkin opettajalle kuului kansakouluasetuksessa määrätty ala (yksi hehtaari) valmiiksi tehtyä peltoa. Pellon lannoitus kuitenkin "jääpi itsensä opettajien toimeksi".
Lisäksi opettajien palkkaan sisältyi
- kesälaidun yhdelle lehmälle
- vapaat polttopuut
- valoaineista rahaa 20 markkaa
- "kaikki oppilasten sisäänkirjoitusmaksut, 1 markka kultakin oppilaalta vuodessa, paitsi niin köyhiltä jotka johtokunta näkee tarpeelliseksi siitä vapauttaa"
- 12 hehtolitraa eloja (rukiita ja ohria) pitäjän makasiinista
- mahdollisesti saatava valtionapu 800 markkaa.
Joulukuussa, kun molemmille kouluille sitten myönnettiin "valtioapua naiskäsitöitten opettajattaren palkkaan", lueteltiin myös opettajien saamat muut edut:
"huoneet, keittiö, ulkohuoneet, peltoa, lehmän laidun, puut, valon verosta 20 mkaa, 6 hl. rukiita, 6 hl. ohria, 3 hl. kauroja, 50 mkaa; opettajattaren palkaksi 600 mkaa"
Seuraavassa osassa tutustumme koulun rakennustyömaahan, urakkamiehiin ja rakennusurakan valvojiin.
*
Lähteinä käytettyjä lehtijuttuja:
Savo-Karjala-lehti 5.11.1894: Hamulan kansakoulun maanostoasiasta on tehty valitus
Uusi Savo 21.2.1895: Kunta tarjoaa opettajille palkan täydennykseksi 12 hehtolitraa jyviä kunnan siemenlainajyvästöstä
Kansakoulun lehti - kasvatusopillinen aikakauskirja 1895
