Hamusten nousu ja tuho

Disclaimer: Tämä kirjoitus alkaa valittelulla, valitettavasti.

Heti aloituslauseessa oli nimittäin tarkoitus paljastaa, miltä paikkakunnalta Heikki Hamunen todennäköisesti oli kotoisin ja lähtenyt 1550-luvulla uudisasukkaaksi Hamulanniemeen. Sen olisi nimittäin voinut tsekata teoksesta Uusi suomalainen nimikirja. Kun vain olisi kirjastoreissulla muistanut.

(Jos jollain blogin lukijalla on kirjahyllyssään tuo vuonna 1988 ilmestynyt opus hyllyssään, niin katsokoon kohdasta Hamunen ja pistäköön viestiä vaikka Facebookiin!)


Mikä Hamusen Heikki
oli miehiään?

Puoliksi arvaus ja puoliksi veikkaus: Hamusia eleli 1400-1500-luvulla Saimaan rannoilla Etelä-Savossa. Sieltä suunnalta alkoi nimittäin 1500-luvulla lähteä maaseutuväestöä  pohjoiseen erämaita asuttamaan. Olavinlinnan rakentaminen ja ylläpito vaati seudun talonpojilta sananmukaisesti veronsa, ja uudisraivaajille luvattiin verovapaita vuosia alkuun pääsemisen helpottamiseksi.

 

Heikki Hamunen siis perusti nykyisen Keiteleen kunnan ensimmäisen vakituisen asumuksen Hamulanniemelle. Hänestä ei ole juuri muuta kerrottavaa kuin se vähä mitä Rautalammin pitäjän verokirjoista löytyy. Ensimmäiset ovat vuosilta 1560-61, ja niiden mukaan Heikki Hamusta verotettiin ensimmäisen kerran vuonna 1561.

Talon jousiluku (eli taloudessa asuvien vähintään 15-vuotiaiden miesten määrä) oli aluksi 1, mutta pari vuotta myöhemmin jo 2, kun yhteistalouteen liittyi joku Heikki Hänninen – mahdollisesti hän oli vävy tai talo-osakas. Vuonna 1567 Hänninen merkittiin veroista vastaajaksi (siis isännäksi), mutta muuten isäntänä oli Hamunen 1500-luvun loppuun saakka.

Vuonna 1571 tapahtui jotakin, minkä vuoksi tähän kohtaan sopii kuva tanskalaisten valloittamasta Älvsborgin linnasta, joka sijaitsi nykyisen Göteborgin paikalla. (Uskokaa pois.) 

Lähde: Wikimedia Commons

Tanska nimittäin vaati Ruotsilta 150 000 taaleria rahaa suostuakseen luopumaan linnasta. Ruotsin valtion kassasta ei sotien jäljiltä moista summaa löytynyt, vaan raha jouduttiin
keräämään kansalaisilta ylimääräisenä verona. Hopeaveron nimellä tunnettu lisävero kannettiin siis Älvsborgin lunastamiseksi takaisin Tanskalta. Veronkantoperusteena kirjattiin
veronalaisten henkilöiden hallussa oleva käteinen raha, metallivarallisuus sekä hevoset ja karja. Kaikki maatilanomistajat, myös Hamusen Heikki, joutuivat pulittamaan kruunulle kymmenesosan kaiken irtaimen omaisuutensa arvosta.

(Muuten Rautalammin talonpojat suorittivat normaalit kruununverot pääasiassa kalana ja vain osittain rahana, mutteivat esimerkiksi lainkaan viljana, voina, lihana tai päivätöinä kuten vanhemmissa Hämeen pitäjissä oli tapana.) 

Nämä vuoden 1571 hopeaveron kantoluettelot ovat säilyneet tähän päivään saakka. Niistä selviää monia asioita, mitä ei muuten tiedettäisi - kuten se, että Heikki Hamusen irtain omaisuus merkittiin noin 61 markan arvoiseksi. Kuparia hänellä oli 15 markan arvosta, hevosia 2, lehmiä ja lampaita 3 kumpaakin, ja lisäksi nuorta karjaa yksi 1-vuotias eläin. Niinpä hänelle läiskäistiin maksettavaksi hopeaveroa 6 markkaa ja ½ äyriä. 

Hautolahden Lauri/Lassi Tolonen pääsi vähemmällä. Vaikka hän omisti 2 pukkia, vuohen ja sian, niin hevosia hänellä oli vain yksi, ja veroa tuli vain 4½ markkaa.

Lisäveron kanssa kävi loppujen lopuksi niin, että koko Ruotsin valtakunnan veromäärä ei riittänyt Älvsborgin lunnaisiin. Tanska sai myöntää lykkäystä useaan kertaan, ja Ruotsi sai koko summan maksettua vasta vuonna 1578. Hopeaverosta eivät tainnut koitua riemua muille kuin historian tutkijoille, jotka saivat näistä veronkantoluetteloista tongittua arvokasta tietoa maaseudun varallisuussuhteista.

Sittenpä meillä ei taas olekaan pariin vuosikymmeneen käytössä muuta kuin Rautalammin verokirjoista löytyviä tietoja. Hamusen perhe kasvoi, ja suku alkoi hiljalleen rakentaa niemelle lisää taloja. Verotietoja seuraamalla pystymme selvittämään talojen isännät (tai veroista vastaavat) ja muodostamaan systemaattiset isäntäluettelot. Seuraavassa nimitämme taloja paremman puutteessa "Ykköseksi", "Kakkoseksi" jne., sillä kunnon nimet ne saivat vasta paljon myöhemmin.

Ensimmäinen talo

Talo	Isännät	lisätietoa
”Ykkönen”, 1559- Talon nimeksi tuli myöhemmin Malila (=Nilakka 1).	1559-1603 Heikki Hamunen (1567 Heikki Hänninen)	Uudisasukas erämaassa, jonka omisti Olli Hemminginpoika Sääksmäen pitäjän Kosken kylästä. 1600-luvun alussa "karkasi Kainuuseen".
	1604-36 (edellisen isännän poika) Paavo Heikinpoika Hamunen
	1637-54 (edellisen isännän poika) Lauri Paavonpoika Hamunen	muutti 1654 Iisalmeen, mutta palasi sieltä myöhemmin takaisin asumaan ”Kakkoseen”.
	talo tyhjillään 1655-1663?
	1664-82 Pekka Pekanpoika Malinen	tuli (nykyisen Tervon) Juurikkaniemi 2:sta
	1682-1705 (edellisen isännän poika) Pekka Pekanpoika Malinen	Poika Samuli meni isännäksi Sulkavanjärvi 3:een
	1706-27 (edellisen isännän poika) Pekka Pekanpoika Malinen
	1728-44 (edellisen isännän veljenpoika) Pekka Samulinpoika Malinen

Sitä ei tiedetä, kuka näistä miespuolisista Hamusista oli kenenkin poika tai veli tai muu, sillä silloisiin luetteloihin merkittiin ainoastaan kunkin talon isännän (=verovastuullisen) nimi ja jousiluku (=täysikasvuisten työkykyisten miesten määrä), joskus myös emännän nimi, mutta ei sukulaisuussuhteita. Varsinaisia kirkonkirjoja, joihin merkittiin myös syntymä- ja kuolinajat ja lapset, on säilynyt vasta vuodesta 1704 eteenpäin.

Toinen talo

Hamulanniemelle toisena noussut talo, tässä ”Kakkonen”, merkittiin veroluetteloon vuonna 1579. Sen rakentaja Pekka Hamunen lienee kuitenkin kuoli jo aika pian sen jälkeen. Vuonna 1586 veroista vastaajana oli leski Kaisa, ja vähän myöhemmin isännyyden sai Mikko Hamunen.
”Kakkonen” halottiin vuonna 1607. Näin syntyneen uudistalo ”Kolmosen” isäntä oli Pekka Hamunen.

Talo	Isännät	lisätietoa
”Kakkonen” erotettiin Ykkösestä 1579 Talo sijaitsi niemellä Ykkösen ja Kolmosen välissä, kunnes Lauri Vesterinen siirsi sen Hiekkaan (=rakensi uuden talon). Talon nimeksi tuli myöhemmin Vesterilä l. Hiekka (Nilakka 2).	1579-85 Pekka Hamunen	ei tiedetä, mitä sukua Ykkösen Heikki Hamuselle
	1586- Pekka Hamusen leski Kaisa
	1590-1630 (edellisen isännän poika) Mikko Pekanpoika Hamunen
	1631-1644 (edellisen isännän poika) Esko Mikonpoika Hamunen
	1645-1669 (edellisen isännän poika) Matti Eskonpoika Hamunen, sotamies	Matin veli Paavo meni v. 1670 isännäksi (Vesannon) Vesamäki 2:een (Hamula eli Hytölä)
	talo tyhjillään n. 1670-71	talo oli ollut määrättynä sotilastaloksi, jolloin se ei maksanut veroja valtiolle
	1672-1708 Lauri Juhonpoika Vesterinen	tuli Rautalammin Vesterilästä (Kerkonjoensuu 2), siirsi talon Hamulanniemeltä pohjoisemmaksi Hiekkaan

Talot alettiin numeroida kylittäin vasta 1700-luvun kuluessa. Jos seurataan silloisen Nilakan rekisterikylän talonumerointia, niin seuraava talo (Nilakka 3) ei itse asiassa sijainnut Hamulanniemellä, vaan kymmenisen kilometriä etelämpänä, nykyisen Tervon Hautolahdessa. Se kuitenkin merkittiin kirjoihin samaan Nilakan kylään kuuluvaksi, vaikka luontevampi kyläyhteys Hautolahden taloille olisi ollut Riitlampi eli nykyisen Tervon kirkonkylän seutu.
Hamulanniemen kolmas talo, josta tässä puhutaan "Kolmosena", oli siis rekisterinumeroltaan Nilakka 4.

Kolmas talo

Talo	Isännät	lisätietoa
”Kolmonen”, erotettiin Kakkosesta 1607 Talo sijaitsi jossain nykyisen Vesterilän lähettyvillä.   Kolmonen pysyi taloista pisimpään Hamusten hallussa, eli vuoteen 1710 saakka kun Pekka Hamunen kuoli. Talon nimeksi jäikin ”Hamula” (Nilakka 4).	1607-43 Pekka Pekanpoika Hamunen
	1644-52 (edellisen isännän poika) Paavo Pekanpoika Hamunen
	1653-83 (edellisen isännän veli) Olli Pekanpoika Hamunen
	1684-1710 (edellisen isännän poika) Pekka Ollinpoika Hamunen	Hamuset hävisivät vuonna 1710
	1711-14 Lauri Hämäläinen, sotamies	tuli vaimonsa Anna Pasasen kanssa Vesamäeltä (Vesannolta), alun perin Viitasaarelta

Neljäs talo

”Ykkönen” halottiin vielä kerran vuonna 1617. ”Nelonen” nousi samalle peltoaukealle kuin aiemmatkin Hamulanniemen talot, ja sen rakentaja Paavo Hamunen oli mahdollisesti ”Ykkösen” Heikin poika.

Talo	Isännät	lisätietoa
”Nelonen”, erotettiin Ykkösestä 1617 Talo sijaitsi todennäköisesti nykyisen Nuutilan paikalla. Talon nimeksi tuli myöhemmin Siekkilä (Nilakka 5).	1617-20 Paavo Heikinpoika Hamunen	mahdollisesti ”Ykkösen” Heikki Hamusen poika
	1622-42 (edellisen isännän veli) Antti Heikinpoika Hamunen
	1643-1650 (edellisen isännän poika) Paavo Antinpoika Hamunen	lähti jonnekin?
	1651 Risto Karttunen
	talo tyhjillään 1652-1666
	1667-1683 Lauri Pertunpoika Siekkinen	tuli Viitasaarelta
	1684-1706 (edellisen isännän poika) Samuli Laurinpoika Siekkinen
	1707-? (edellisen isännän vävy) Tuomas Juhonpoika Jääskeläinen	Koutajärveltä
	seuraava: (edellisen isännän veljenpoika) Heikki Jääskeläinen
	seuraava: (edellisen isännän vaimon poika) Reko Laurinpoika Nuutinen	Kuopion pitäjästä kotoisin olleen Lauri Nuutisen ja Liisa Jauhiaisen poika, joka asui Heikki Jääskeläisen perheessä

Nilakan rekisterikylän loput talot (Nilakka 6 ja 7) olivat Hautolahdessa. Talojen määrän kasvu pysähtyi 1630-luvulla pitkäksi aikaa. Silloin tuli myös katovuosia, minkä vuoksi Rautalammilla kaikkiaan 14 talonpoikaistilaa jäi täysin asumattomaksi. Myös Hamusten sukukunnan neljästä talosta kaikki paitsi Pekka Hamusen omistus merkittiin ajoittain veroautioksi.



Veroja jää maksamatta

Talomäärän vakiintuessa 1630-luvulla Hamuset viljelivät siis neljää vierekkäistä tilaa niemellä. 1650-luvun puolivälin paikkeilla ajat huononivat, ja melkein kaikki Nilakan kylän talot määrättiin sotilastaloiksi, jolloin ne eivät enää maksaneet veroja kruunulle.

Veroluetteloihin merkitty “öde” tarkoitti, että talo oli veronmaksukyvytön, eli ei ollut maksanut kruununveroja kolmeen vuoteen. Taloa saatettiin silti asua ja viljellä. Jotkut isännät välttyivät veroilta pestautumalla sotilaiksi. Tilapäisen verohelpotuksen saattoi myös saada, jos esimerkiksi isäntä oli kuollut, sato menetetty tai talo palanut.

1650-1670-lukujen aikana kolme Hamulanniemen taloista tyhjeni joka tapauksessa Hamusista ja sai uuden isännän. Takaisin verotaloksi pääsi, kun isäntä pystyi maksamaan kruunulle rästiin jääneet kolmen vuoden verot.
 

”Ykkösen” Lauri Paavonpoika Hamunen muutti 1654 Iisalmeen, mutta tuli sieltä pian takaisin, mahdollisesti asumaan ”Kakkoseen”. Tyhjilleen jääneen ”Ykkösen” isännäksi tuli Tervosta Pekka Malinen, ja Maliset jäivät siihen taloksi pysyvästi.

”Kakkosta” hoitivat sotilaina Mikko Hamusen pojanpojat Matti ja Paavo, mutta jossain vaiheessa Hamuset kuitenkin häipyivät ja talo tyhjeni 1660-luvun lopussa. Paavo muutti 1670-luvulla isännäksi Vesannon Vesamäen taloon 2 (Hamula eli Hytölä), missä hän kuoli vuonna 1710.

Tyhjilleen jääneeseen ”Kakkoseen” muutti 1670-luvun alussa Kerkonjoensuun Vesterilästä lähtenyt Lauri Juhonpoika Vesterinen, joka pääsi hoitamaan talon isännyyttä värväytymällä sotilaaksi. Sotilastila ei maksanut veroja kruunulle. Tämä tilanne loppui vasta 1690-luvulla kun ruotuväkijärjestelmä otettiin käyttöön. Niinpä Lauri Vesterisestäkin tuli kruununtilan isäntä ilman sotilasvelvoitetta. Hänen aikanaan talo siirtyi (tai siis hän rakensi uuden talon) jo ahtaaksi käyneeltä niemeltä Hiekkaan.

Hamuset katoavat

Hamuset näyttävät häviävän 1700-luvun alussa Rautalammilta kokonaan. "Kolmosen" Pekka Hamunen kuoli vuonna 1710, kirkonkirjojen mukaan "Hankitaipaleen tiellä". Saattoi olla niin, että katovuosien köyhdyttämä Hamusen perhe oli joutunut hylkäämään viljelemänsä tilan, lähtemään kerjuulle ja kuollut nälkään taivaltaessaan Rautalammin kirkolle. Tällainen kohtalo ei ollut noina kurjina aikoina harvinainen. Myös "Kakkosesta" Vesamäelle muuttaneet Hamuset kuolivat samana vuonna.

Hamusten rakentamasta neljästä Hamulanniemen talosta kolme oli luiskahtanut jo 1600-luvun puolella muiden omistukseen: "Ykkönen" Malisille, "Kakkonen" Vesterisille ja "Nelonen" Siekkisille. Ainoastaan "Kolmonen" jäi Hamusille, kunnes sekin tyhjeni 1710 ja talo siirtyi Pasasille.

 

Jotta kaikki ei olisi liian yksinkertaista, Pasaset ja Vesteriset sumplivat myöhemmin perintöasioita keskenään ja vaihtoivat taloja - luultavasti ihan vain harhauttaakseen kylähistorian tutkijoita... mutta se onkin sitten jo uusi tarina.

*

Lähteet:
Ilkka Korhonen: Vanhan Rautalammin asuttaminen 1500-luvulta 1630-luvulle
Ilkka Korhonen: Rautalammin talojen isäntäluettelo (julkaisematon)
Tommy Koukka: Rautalammin talojen isäntäluettelo (julkaisematon)
Suvianna Seppälä: Viljana, nahkoina, kapakalana. Talonpoikien maksamat kruununverot Suomessa 1539-1609.