tiistai 5. syyskuuta 2017

Kummallinen karhuntappo Keiteleellä


1800-luvun puolivälissä Keiteleellä asusteli Matilainen-niminen mies, joka elätti itsensä valmistamalla pohtimia eli viljan puinnissa käytettäviä astioita. Hänet kylläkin muistettiin kylillä paremmin "Matilaisen karhuntaposta" kuin pohtimistaan. 

Tarina alkaa näin:

Helmikuussa 1865 Matilainen läksi tapansa mukaan katselemaan metsästä sopivia pohdinpuita. Hän löysikin suuren haapapuun, hakkasi sen ja kaatoi suurella rytinällä maahan. Kaadetun puun latva jäi kuitenkin värisemään, ja mies meni katsomaan, mikä puuta oikein liikuttaa.

Miten tarina tämän jälkeen jatkuu, siitä on kerrottu useampiakin versioita. Kesäkuussa 1865 Suometar-lehden Iisalmen-kirjeenvaihtaja raportoi, että puu oli sattunut kaatumaan karhun päälle.
"Nyt ukko hyvillä mielin kummastelee ja naurussa suin katselee tätä ihmeellistä sattumaa sekä havaitsee, että siinä oli suuri karhun pesä, jonka päälle hänen puunsa kaatui. Puun oksat löivät karhun ruumiin maata vasten läpi, että hän kuoli, ja ukko sai hyvän saaliin."
Suometar 10.6.1865

Tarina lähti kiertämään, ja se julkaistiin uutisena muissakin sanomalehdissä. Kuukautta myöhemmin Tapio-lehti sai lukijakirjeen Pielavedeltä, missä sanottiin, että "on toki näin kouraan tuntuva valhe oikaistava", ja selitettiin tapahtumien todellinen kulku.
Tarina on saanut alkunsa seuraavalla tavalla: Äyräpään kylässä asuva puohtimentekijäukko hakkasi puohdintarpeiksensa suuren haavan, joka kaatui pöyheälle mättäälle. Tästä oli ukko sanonut: ”Jos olisi tuo mätäs karhu ollut, niin olisi se saanut kuoleman kolauksen!"

http://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/441677/articles/2521658?page=2
Tapio 15.7.1865

(Tuohon aikaan koko Keiteleen kuntaa, saati kirkonkylää, ei ollut vielä olemassakaan, joten tapahtumapaikan nimi oli tosiaan virallisesti Pielaveden pitäjän Äyräpään kylä. Kyseinen Matilainen-niminen herra asusteli todennäköisesti Ikälänkylän seutuvilla nykyisen Keiteleen kirkonkylän eteläpuolella.) 

Takaisin tarinaan. Muuan kyläläinen oli myöhemmin nähnyt Matilaisen kulkevan mökilleen kantaen selässään tapettua vasikkaa, ja tokaissut nauraen: "Tuossapa kantaa Matilainen tappamaansa karhua." Ja siitä asti kuulemma oli Matilaisen karhuntappoa totena ja tapahtuneena kerrottu.

Viikkoa myöhemmin asiasta kirjoitti vielä Suomen Julkisia Sanomia -lehti otsikolla "Miten mättäästä karhu tulee":
Muutamia viikkoja takaperin kerrottiin sanomalehdissä, miten eräs pohtimentekijä Pielavedellä oli puuta kaataessansa karhun saanut. Se kummallinen karhuntappo olikin pelkkää tarinaa. 

Tämän lehtijutun jälkeen taisikin kulua rapiat 152 vuotta, ennen kuin sanomalehdissä seuraavan kerran uutisoitiin karhunkaadosta Keiteleellä. (Vai muistaako joku paremmin? Ottakoon yhteyttä!)

Tosin siinä välissä, 1980-luvulla, Keiteleellä kirjoitettiin karhuista luultavasti enemmän ja isommin kuin missään muualla Suomessa, nimittäin Ilpo Saastamoisen säveltämä kuoroteos Karhunpeijaiset. Massiivinen, nelituntiseksi venähtänyt spektaakkeli sai kantaesityksensä Pielavedellä elokuussa 1988.

Hamulan ala-asteellakin luokanopettajana työskennelleen Saastamoisen suurteos innoitti aikoinaan jopa Helsingin Sanomat julistamaan, että maaseutu ei olekaan henkisesti kuollut.

Kuva: Ilpo Saastamoisen kotisivut

Tänä vuonna media sai lopulta uutisoida oikeastakin karhunkaadosta Keiteleellä. Sunnuntaina 3.9.2017 Keiteleen Kummunkylällä metsästysporukka kaatoi 205-kiloisen uroskarhun. Jahdissa kävi kuitenkin erittäin surullinen vahinko: samasta luodista sai surmansa myös karhun takana ollut hirvikoira.



Suomen riistakeskus oli myöntänyt kesällä Keiteleen-Pielaveden-Vesannon-Viitasaaren alueelle yhden karhunkaatoluvan. Metsästäjät pääsivät siis pitkän tauon jälkeen karhujahtiin kannanhoidollisen poikkeusluvan turvin. Mahtaako joku vielä muistaa, milloin seutukunnalla olikaan edellisen kerran ollut karhunmetsästys päällä?