Maailmanhistorian pyörä heitti väkevällä voimallaan Konevitsan luostarin Laatokan saarelta keskelle Suomea Keiteleen Hamulaan vuonna 1940. Hiekan tila, joka oli Oy Saastamoinen Limitedin omistuksessa, siirtyi 22.6.1940 luostarin haltuun.
Munkeilla oli maatilalle tullessaan
hyvin vähän omaisuutta. Laatokan saarelta sotaa pakeneva veljestö
ehti ottaa mukaan vain pari vaatekertaa ja murto-osan luostarikirkon
aarteista, joista arvokkain ja tunnetuin, Konevitsan Jumalanäidin
ikoni, pelastui viime hetkellä. Veljestöltä puuttui lähes kaikki,
mitä se tarvitsi elääkseen, maata viljelläkseen tai
ylläpitääkseen luostaria.
 |
| Kuvassa munkki Maksim puutarhatöissä vuonna 1953. Kuvan on ottanut Väinö Aakula. |
Kun luostari siirtyi Hiekkaan,
varsinaiseen veljestöön kuului 25 munkkia, joiden keski-ikä oli
noin 65 vuotta. Hamulan asukkaiden keskuuteen muutti outoa väkeä,
mustaviittaisia miehiä, joilla oli eri kieli, uskonto ja tavat.
Miten yhteiselo naapureiden ja kyläläisten kanssa alkoi sujua?
Pula-aika auttoi karistamaan
ennakkoluuloja. Luostari osti elintarvikkeita kyläläisiltä ja
myöhemmin, luostarin päästyä jaloilleen, kylänväki kävi
ostoksilla Hiekassa. Munkit vieraanvaraisina tarjosivat teetä. Kahvi
oli kortilla, ja koskapa munkit eivät juoneet kahvia, he myivät tai
vaihtoivat oman osuutensa sitä kaipaaville.
 |
| Kasvihuonekurkkujen keskellä puutarhuri Linnea Lumme. |
Lähiseudun ensimmäinen kasvihuone
ja puutarha
Luostarielämä oli aloitettava
tyhjästä uudessa asuinpaikassa. Toimeentulon toivat kalastus,
karjanhoito, maanviljelys, metsänhoito, puutarhanhoito, muutama
lammas ja sika sekä pieni kanala.
Luostarin ulkopuolelta palkattiin
töihin mm. kalastaja, karjanhoitaja, työmies, puutarhuri ja muuta
apuväkeä.
Konevitsan luostarista tuli v. 1948
kauppapuutarhaliiton jäsen. Palkattuna ammattilaisena työtä johti
puutarhuri Tauno Kujala. Kyläläisille löytyi kesäaikaan
töitä luostarin peruna- ja juurikasmaiden hoidosta, sadonkorjuusta
ja viljanpuinnista. Hiekkaista maata parannettiin ajamalla talvella
suomutaa pellolle. Kasvinviljely vaati paljon vettä, jota nostettiin
Nilakasta varta vasten siihen tarkoitukseen hankitulla tuulella
käyvällä roottorivesipumpulla.
 |
| Blogitiimin taustatutkimusryhmän selvitysten mukaan vesipumppu oli nk. S-roottori, "nykyajan yksinkertaisin, tehokkain ja halvin tuulimoottori". Faktantarkistusosastomme ei ole kuitenkaan vielä pystynyt vahvistamaan tietoa. |
Tuttuja ja vähän eksoottisempia lajikkeita
Luostarissa oli iso puutarha, kaksi
kasvihuonetta, kasvilava- ja avomaaviljelyä.
”Salaattia ja persiljaa taimitettiin.
Siellä kasvatettiin runsaasti herneitä, kurkkua, kurpitsaa,
mansikkaa, persiljaa, nauriita ja muita vihanneksia ja marjoja”,
kertoo lapsuusmuistojaan Erkki Stranius, luostarin työmiehen
Jussi Straniuksen poika.
Aino Malinen toi kotiinsa
Yritysaholle isomarjaisen mustaviinimarjapensaan alkuja, tämä uusi
lajike kun oli vanhaa maatiaislajiketta satoisampi.
 |
| Kasvilavan reunalla istuvat Linnea Lumme ja Natalia Brömsi. |
Vihannesten ja marjojen lisäksi
tuotettiin koristekasveja, kuten hyasintteja, narsisseja,
gladioluksia, leijonankitoja sekä ruusuja. Kukat kasvatettiin
siemenistä, ja näppärät naapuritalojen tytöt niitä sitten
taimittivat. Kesällä pelloilla riitti pitkien vihannespenkkien
kitkemistä, jota tehtiin metritaksalla.
Tuotteita kaupattiin sekä luostarissa
että Kuopion torilla. Porkkanaa, punajuurta, lanttua, sipulia,
tomaatteja ja kurkkuja vietiin Kuopion torille myytäväksi.Tori oli
tärkeä kauppapaikka, mutta kuljetuskustannukset nousivat suuriksi.
Joulu- ja pääsiäiskukat tekivät hyvin kauppansa ja usein niiden
kysyntä ylitti tarjonnan.
Kuvat: Suomen ortodoksisen kirkkomuseon kuva-arkisto
Tämä juttu on julkaistu myös
Vesannon kotiseutuyhdistyksen Vesanto-lehden kesän 2015 numerossa.
Lehti on myynnissä Vestorin myyntipisteessä Vesannolla, ks.
http://vestori.fi/palvelut/
 |
| Kiven valokuvasivat kesällä 2014 Jyrki Pirkkalainen ja Marja Airasto. |
Lisäys:
Munkkien lähdettyä Hamulan kylä
jäi muutamaksi vuosikymmeneksi ilman ammattipuutarhureita ja
kasvihuoneita, kunnes kukkien ja kurkun viljely palasivat
kylämaisemaan vuonna 1985 Kaitalan puutarhan myötä. Kaitalan puutarha on alkuvuosistaan saakka tunnettu lähipitäjissä mm. joulutähdistään ja kurkuistaan.
Kaitaloiden
kasvihuoneet nousivat Hamulanniemelle 1800-luvun aikaisen ”Vanhan
Malilan” pihapiirin paikalle. Kasvihuoneiden rakentamisen yhteydessä maasta
löytyi kivi, johon oli kaiverrettu useita vuosilukuja ainakin
1800-luvun puolivälistä lähtien.
