maanantai 26. tammikuuta 2015

Vanhan Nilakan tarina, tästä se lähtee



Keiteleen kunta ryhtyi syksyllä 2014 käyttämään hakuilmoituksissaan uutta työnantajakuvausta:
Keitele on pieni gallialainen kylä Pohjois-Savossa, joka on tunnettu luovuudestaan ja vireästä teollisuudestaan.”

Tällä tietenkin viitattiin sarjakuvasankari Asterixiin, jonka kotikylä piti urheasti puoliaan roomalaisia vastaan. Mereen kurkottavalle niemelle saarrettua kylää ympäröi metsän lisäksi neljä roomalaisleiriä. Roomalaiset olivat valloittaneet koko muun Gallian, mutteivat saaneet vallatuksi tätä yhtä kylää, sillä kylän tietäjä valmisti yli-inhimilliset voimat antavaa taikajuomaa.


Leike: "Kirje Keiteleeltä",
Savo-Karjala 24.10.1890
Vertaus valloittajiin ei kuitenkaan ole ihan uusi keksintö. Savo-Karjala-lehden Keiteleen kirjeenvaihtaja kuvaili paikkakuntaa 125 vuotta sitten, lokakuussa 1890:
”Me keiteleläiset olemme tuollainen pieni kansa, mitätön hiiri jalopeuran luolassa, mahtavain naapureidemme keskellä.”
Kirje Keiteleeltä jatkui:
"Tässä kesällä tahtoivat vesantolaiset, suurvallaksi pyrkien… anastaa meiltä Hamulan kylän, parhaan kylän koko pitäjässämme. Mutta kaikeksi lykyksi urhoollisen puolustuksemme tähden se ei onnistunut. Vaikka meillä ei ollut muuta kuin yksi rykmentti asekuntoista väkeä rynnäkössä ja muutamat hamulaiset peijakkaat karkasivat vielä vihollisen puolelle, tuli voitto kuitenkin."

Mistä oli kysymys?

Siitä lisää myöhemmin. Nyt toteamme vain, että Asterix-vertaukselle olisi ollut paikka valmiina jo 125 vuotta sitten.
 
Tuohon aikaan hamulalaisillakin oli oma tietäjä, eräs talon isäntä joka tunnettiin liikanimellä Hölttä. Hän teki taikoja, paransi langettavatautisia ja muutenkin ”tiesi salattuja asioita”. Hänestäkin kuulette lisää myöhemmin.

Neljää roomalaisleiriä vastasivat tietenkin neljä pitäjää, joiden risteyksessä Hamulan kylä kartalla sijaitsi: Keitele, Vesanto, Pielavesi ja Karttula (myöhemmin Tervo).

Hamulan kylän vanhinta osaa, Nilakan ”mereen” pistävää Hamulanniemeä, tosiaan ympäröivät mantereen puolella sankat metsät. Kyläkunta oli liikenteellisesti aika lailla eristyksissä, sillä sinne ei kulkenut tietä, laivareittiä, eikä kuljetusvälineen puuttuessa postiakaan. Ei ollut koulua, ei kauppaa, ei kievaria.

Siis ei vielä syksyllä 1890. Mutta sitten edistys vyöryi seutukunnalle täydellä voimalla. Vain parissa vuodessa kylälle ilmaantuivat kaikki edellä mainitut: maantie, höyrylaivalaituri, oma kauppa, kansakoulu, kestikievari ja viikkoposti. Ihan hilkulla oli, että kylään olisi saatu vielä rautatie ja meijerikin! Voidaan todella sanoa, että siihen mennessä maanviljelykseen perustuvaa talonpoikaiselämää omassa rauhassaan 1500-luvulta saakka viettäneelle kylälle avautui maailma kertarysäyksellä.


Tämä blogi kertoo Hämeen ja Savon rajalla, Rautalammin reitin latvavesillä, kaukana kaikista keskuksista kehittyneen maalaiskylän historiasta. Tervetuloa vanhan Nilakan, nykyisen Hamulan kylän tarinaan.