Koulurakennuksen malli- ja uudistuspiirustuksia

Hamulan ja Sulkavanjärven kansakoulut rakennettiin yhtä aikaa ja samojen piirustusten mukaan. Pohjana oli maalaiskansakoulun tyyppipiirustus numero 6, jossa oli koulusalin lisäksi "käsityöhuone ja pienempi opettajahuoneusto".

Jostain syystä piirroksessa ei kuvata julkisivua, vaan takaseinän puoli:

Pohjapiirroksessa ei ollut lainkaan nykyistä keittiön ovea, vaan opettajan asunnon sisäänkäynti oli pääoven vieressä. Hamulassa opettajien asuntolarakennus valmistui 1950-luvulle tultaessa, ja sen jälkeen päärakennuksen entisiä asuinhuoneita käytettiin opetusluokkina ja niihin kuljettiin samasta pääovesta.

Ihan prikulleen mallipiirustusten mukaan ei alun perinkään menty, vaan niitä tuunattiin ainakin luokkahuoneiden korkeuden suhteen. Hamulassahan kävi myös niin, että kellarin rakentamisen yhteydessä talon alta löytyi vesilähde. Siitä ei ole tietoa, onko keittiöpäädyssä vieläkin oleva "viinikellari" peräisin jo noilta ajoilta, mutta ainakaan sellaista ei ollut näissä tyyppipiirustuksissa...

Jo melkein vuotta ennen päärakennuksen valmistumista koulun tontille oli noussut talousrakennus. Sen mallina oli mitä luultavimmin piirustus numero 30 eli "ulkohuoneusto yhteyskoululle", sillä kyseessähän oli sekakansakoulu eikä tyttö- tai poikakoulu.

Alkuperäinen talousrakennus siirrettiin jossain vaiheessa pihan keskeltä sivummalle metsän reunaan, ilmeisesti 1930-luvulla. Samalla rakennettiin lahonneen navetan tilalle tiilinavetta. Siltikään tämä piirros ei muistuta kovin paljon sitä ulkorakennusta, minkä Hamulan koulua ennen vuotta 1985 käyneet kyllä hyvin muistavat... vasta silloinhan nimittäin koululle saatiin sisävessat!

Kun koulu aloitti toimintansa syksyllä 1896, ainakin kaivo ja sauna olivat vielä tekemättä. Kaivo oli annettu työmies Jeremias Tossavaisen urakaksi, mutta se jäi 2 metriä vaadittua matalammaksi ja muutenkin keskeneräiseksi. Rakennustoimikunta myönsikin kaivon teosta tammikuussa 1897 Tossavaiselle vain töiden peräänkatsojan Pekka Pellikan esittämät 22 markkaa.

Muutakin huomauttamista taisi toimikunta löytää. Keväällä 1898 luokka- ja käsityöhuoneiden uunit päätettiin muurauttaa uudestaan ja kyökin uuni korjauttaa.

Koulun sauna valmistui vasta vuonna 1902. Ei ole tietoa, noudatettiinko alkuperäistä piirustusta (numero 36), mutta se tiedetään, että 450 markkaa maksaneeseen saunarakennukseen oli varattu hirsiä 180 kappaletta.

Tyyppipiirustuksissa oli saunan uunin lisäksi toki myös tarkat kuvat koulurakennuksen uuneista:

 

Tästä koulurakennuksen nykyisen omistajan hallussa olevasta ruttuisesta pohjapiirroksesta ei käy ilmi vuosilukua, mutta yläkertaan siinä on piirretty jotain huoneita:

  

Kyseessä saattaisi olla vuosi 1929, jolloin alakoulun perustamisen yhteydessä suunniteltiin luokkahuoneita päärakennuksen vinttikertaan. Hanke jäi kuitenkin toteutumatta rakennuksen perustan heikkouden vuoksi.  

Tuoreempia uudistuspiirustuksia löytyi kouluhallituksen kansanopetusosaston aktikarttakokoelmista, nimittäin koulurakennuksen muutospiirustus vuodelta 1948, tekijänä Kärkkäinen, Väinö E. Paperit vain olivat niin haalistuneita, ettei niistä saa harrastelijaphotoshoppaajan taidoilla selkeitä millään. Haluaisiko joku pro-visunero yrittää? ;-)

 

Vaikuttaa siltä, että päärakennuksen päätyyn kaavailtiin tuolloin kaksikerroksista lisäosaa, johon olisi rakennettu asunnot opettajille. Lieköhän perusta taas todettu huteraksi vai mitä, mutta opettajien asuntola nousikin lopulta erillisenä rakennuksena tien varteen. Kasvavien oppilasmäärien vuoksi lisätila oli tarpeen, ja niinpä uuden rakennuksen alakertaan tehtiinkin yksi luokkahuone lisää.


*

Lähteenä on käytetty Hamulan koulun 100-vuotishistoriikkia vuodelta 1996.

Urakkamiehet koulurakennusta pystyttämässä 1895-96

Hamulan kansakoulu vuonna 1930.
Kuvan omistaa Anne-Leena Pellikka.

Keiteleen kunta valitsi Sulkavanjärven ja Hamulan kansakoulujen rakentamistoimikuntien yhteiseksi esimieheksi vuonna 1894 aluksi kirkonkylän kansakoulun opettajan Matti Parosen. Häntä tarvittiin valvomaan asetusten ja piirustusten noudattamista, "ja etenkin, koska Herra Kuvernööri on kumonnut kaksi viimeistä kuntakokouksen päätöstä mainitussa kouluasiassa", varmistaa että koulunpito voi alkaa alun pitäen sovitussa aikataulussa - "ellei kuntalaisten puolelta ilmesty asiassa voittamattomia esteitä".

Koulun rakentamistyöt pääsivät kuitenkin valituksesta huolimatta käyntiin. Onnekseen Paroselle oli luvattu maksaa "jokaisesta virallisesta reissusta 3 mk päiväpalkkaa ja 14 penniä kilometrikyytirahaa edestakaisin ja kirjevaihdosta, postirahoista, piirustuksista ym. laskun mukaan".

Kyytiraha taisi olla Paroselle kannattava bisnes, sillä välimatkaa Hamulan ja Sulkavanjärven koulujen välissä oli nelisenkymmentä kilometriä. Sen sijaan piirustusten suhteen hän pääsi vähemmällä työllä, kumpikin koulurakennus nimittäin tehtiin saman mallipiirustuksen numero 6 mukaan.

Lähde: Savo-Karjala 19.11.1894

Rakennustoimikunta julkaisi lehdessä ilmoituksen, että maanantaina 10.12.1894 tulevan koulun rakennuspaikalla myydään

"huutokaupalla vähimmän vaativille Keiteleen Hamulan kansakoulun rakennusaineiden hankinta sekä asuin- ja ulkokartanon rakentaminen vesikattoon asti. Huutajilta, joihin rakennustoimikunta ei voi muuten luottaa, vaaditaan täysin pätevät takaukset työn kelvollisuudesta, työn määrälleen valmistumisesta, kuin myös mahdollisesti työn aikana annettavista rahoista."

Huutokaupan jälkeen koulun päärakennuksen sai rakennettavakseen rakennusmestari Pekka Paananen 1584 markasta ja ulkorakennuksen nikkari Mikko Jauhiainen 638 markasta. Puutarpeet laittaisi talollinen Juho Vesterinen 1964 markasta ja tiilet muurari Lauri Paananen - jälkimmäinen sillä ehdolla, että Paananen saa luotettavat takaukset, muuten tiilien laittaminen jäisi talolliselle Petter Pellikalle.

Mikko Jauhiaisen tekemä ulkorakennus valmistui jo jouluksi 1895. Vellamo Paanasen Sävel ja sommelo -kirjan mukaan Näkkilän Mikko Jauhiainen oli Keiteleellä tunnettu yleispuuseppä.


Koulun rakentaminen jatkuu
Pasalan isännän valvovan silmän alla

Varsin pian rakentamisen päästyä vauhtiin "työn perään katsojaksi y.m. pienempien asiain toimijaksi" valittiin Hamulasta Petter Pellikka. Hänellehän ei tarvinnut maksaa rakennustöiden valvomisesta kilometrikorvauksia, sillä Pasalan talosta näki suoraan työmaalle. Palkaksi tästä toimesta riittikin 50 markkaa koko rakennusajalta.

Koulun päärakennuksen alle tarvittavan perusmuurin eri ruunvallin teko annettiin kesällä 1895 torppari Ville Ylöselle 300 markan hinnasta. Perusmuurista koitui muuhun rakennustyöhön kuukauden viivytys, mistä maksettiin rakennusmestari Paanaselle korvausta 50 markkaa. Samalla koulun rakentamiseen annettiin lisäaikaa marraskuun alkuun asti. Juho Mikkosen veloittama 40 markkaa uunin pohjien teosta maksettiin sekin rakennuskassasta.

Puurakennustarpeista tuli myös jonkinlaista kiistaa. Toimikunta oli vaatinut urakkamies Juho Vesteriseltä 300 markan korvausta, mutta tämä suostui maksamaan kunnalle siitä vain puolet. Sovittiin myös, että Vesterinen toimittaa sahapuita ainoastaan kontrahdissa sanotun määrän, ja että "rossisilta saadaan laskea pelkkain päälle eikä listain, kuten alkuperäisesti on siitä kontrahdissa sanottu". Myöhemmin Vesteriselle maksettiin vielä "kaikista liijaksi jääneistä rakennuspuista raakkeineen ja kaikkineen" 35 markkaa rakennuskassasta.

Harmia koitui myös sammalurakan laiminlyönnistä, mistä emäntä Amalia Korhoselta perittiin 50 markkaa korvausta. Korhosen valtuuttamana asiamiehenä esiintynyt suutari Aleksander Tapaninen kuitenkin ilmoitti, että tätä "asiaa ei mielisuosin makseta". Niinpä rahoja ulosmittaamaan jouduttiin valitsemaan talollinen Abel Huttunen.

Koulun tonttimaan kauppakirjan allekirjoittajaksi kunnan puolesta valittiin M. Parosen sijaan maanviljelijä Abel Huttunen Kukertajan kylästä, ja tonttimaan hinta päätettiin kantaa seuraavan vuoden kunnanveroista.

Vaikka koulukaan ei vielä ollut valmis, niin innokkaimmat yleisönosastokirjoittelijat toivoivat kylälle jo kirjastoakin:

"Tarpeen vaatima olisi lainakirjasto Keiteleen Hamulan kyläkunnallekin. Kunhan tulevana syksynä saavat uuden koulunsa avatuksi, niin on toivottava, että Hamulan kyläläiset ryhtyvät myöskin kirjastoa itselleen hommaamaan. Siitähän hoituisi sitten valistusta ja sivistystä mataloihinkin majoihin."

Koululle hankitaan ensimmäisten
tavaroiden joukossa "3 ihmelamppua"

Kansakoulun johtokunta kokousti ensimmäisen kerran Pasalassa 26.5.1896. Johtokuntaan kuuluivat emännät Hanna Rahikainen ja Gustaava Huttunen, Pasalan isäntä Petter Pellikka, Pohjoisahon isäntä Abel Laukkanen sekä Abel Huttunen, joka piti pöytäkirjaa. Johtokunnan esimieheksi valittiin Abel Huttunen ja taloudenhoitajaksi Petter Pellikka.

Lähde: Savo-Karjala 18.5.1896

Gustaava ja Abel Huttunen muuttivat kuitenkin seuraavana vuonna pois paikkakunnalta, ja tilalle johtokuntaan valittiin Marttilan isäntä Matti Pasanen ja emäntä Edla Pellikka.

Uuteen kouluun päätettiin hankkia tavarat:

• 15 pulpettia
• 30 istuintuolia
• 2 isompaa pöytää
• kirjoitustaulu
• pöytä opettajan istuimella
• 3 kattolamppua (15 mk)
• seinäkello
• 2 vesisankoa
• kauha ja vesikippo (1 mk)
• 4 istuintuolia (10 mk)
• aisakello (3 mk)
• lumireen köysi (60 p)
• aitan lukko (3,50 mk )
• 2 lapiota
• kalusto- ja kirjastokaappi (26 mk)
• opettajan pöytä
• 3 ihmelamppua á 5 mk (15 mk)
• öljykannu
• rikkakihveli
• lyhty ja leipälapio
• lampun harja
• pata
• 42 vaatenaulaa (3,50 mk)
• kannu
• rikkakihveli

Keväällä 1896 päätettiin uusia asuin- ja ulkokartanon nikkarointi- ja muuraustöiden tekotarjoushuutokauppa, josta edellisellä kerralla saatu vähin vaatimus oli nikkari Risto Karhusen 1820 markkaa. Uusintakierroksella saatiin halvempi tarjous Mikko Jauhiaiselta, Ville Ylöseltä ja joltakulta "Kumpulaiselta", yhteensä 1750 markkaa, joka hyväksyttiin. Jauhiainen sai nikkaroitavakseen mm. 15 pulpettia, 30 tuolia, pöydän, kirjoitustaulun sekä opetuslavan, jonka tuli olla 2 metriä pitkä, puolitoista metriä leveä ja 20 cm korkea.

Mahtaakohan tässä olla alkuperäinen Mikko Jauhiaisen
nikkaroima höyläpenkki...? Kuva: Anne-Leena Pellikka

Nikkareille Mikko Jauhiaiselle ja Ville Ylöselle maksettiin vielä marraskuussa 1896, kun rakennusurakat oli muuten jo hyväksytty ja koulu otettu käyttöön, 150 markan korvaus tappioista ja ylimääräisistä töistä.

Vielä loppumetreillä koulun rakentajia odotti yllätys, nimittäin

"Rakennuksen alle kellaria kaivettaessa pulpahti maasta vesisuoni esiin, jossa on niin kirkasta ja maukasta vettä kuin ikinä ilman alla. On aikomus, että löydettyä lähdettä ei tuketa, laitetaan vaan viemäri liijalle vedelle, joten se myöskin toivottavasti pysyy puhtaana, ja tehdään kaivo - kellariin."

Syyskuussa 1896 saatiin kuin saatiinkin tehtyä rakennusurakan lopputarkastus. Urakkalaisille tehdyt muistutukset päätettiin vähäisinä sivuuttaa ja hyväksyä rakennustyöt täydellisesti vastaanotettavaksi.  Asuin- ja ulkokartano vakuutettiin Suomenmaalaisten paloapuyhtiössä kalustoineen ja kaikkineen 12 000 markasta.

Koulutyö uudessa koulurakennuksessa pääsi alkamaan torstaina 2.10.1896.


Seuraavassa jaksossa otetaan ensimmäiset oppilaat sisään ja yritetään (turhaan) saada opettajia pysymään virassaan.


*

Lähteinä käytettyjä sanomalehtijuttuja:
Savo-Karjala 19.11.1894: Hamulan kansakoulun rakennusurakka myydään huutokaupalla
Savo-Karjala 27.12.1895: Ulkorakennus rakennustoimikunnan hyväksyttäväksi
Uusi Savo 24.3.1896: Tarpeen vaatima olisi lainakirjasto Hamulan kyläkunnallekin
Savo-Karjala 30.3.1896: Nikkarityöt Hamulan vasta rakennettavalla kansakoululla
Savo-Karjala 18.5.1986: Kansakoulujen johtokunnat
Savo-Karjala 31.8.1896: Kansakoululla kaivo kellarissa  

Kansakoulun perustamiskiemurat 1894-95

Vasta itsenäistyneen Keiteleen pitäjän ensimmäinen kansakoulu aloitti kirkonkylällä vuokratiloissa pappilassa vuoden 1882 alussa. Omaan koulurakennukseen, Mutikaisen kauppakartanosta kouluksi kunnostettuun taloon Nilakan rantatöyräälle päästiin seuraavana vuonna.

Kapean mutta pitkulaisen pitäjän pohjois- ja eteläpäistä oli kuitenkin pitkä matka kirkonkylään. Hamulassa omaa opinahjoa puuhasivat etunenässä kauppias Aleksander Rahikainen, Pasalan isäntä Petter Pellikka sekä Kummunkylässä (Kukertajassa) asunut maanviljelijä Abel Huttunen.

Kaikki kolme olivat syntyisin Keiteleen ulkopuolelta – luonnollisesti, muutenhan he tuskin olisivat olleet edes luku- ja kirjoitustaitoisia, saatikka lastenkin sivistämisen kannalla... Rahikainen (s. 1851) oli kuopiolaisen kauppiasperheen poika, Pellikka (s. 1849) kotoisin Iisalmesta ja Huttunen Rautalammilta.

Vellamo Paanasen Sävel ja sommelo -kirjan mukaan Rahikainen oli jo kirkonkylällä kauppa-apulaisena ollessaan toiminut opettajana, kun Vuonamon Knuutilassa eli Kaivomäellä toimi jonkinlainen koulu 1880-luvun alussa. Hamulaan Rahikainen oli muuttanut 1890-luvun alkupuolella ja perustanut kylän ensimmäisen kaupan niemelle Nuutilan taloon.

Lehtikirjoituksessa vuodelta 1894 "ripeästi kaivataan kansakoulua Nilakan rannalle Hamulan kulmakunnalle", ja toinen kiertokoulukin olisi tarpeen:



Lähde:  Savo-Karjala 1.6.1894:
Kouluja on Keiteleellä varsin vähän

Tekstin kirjoittajalla ei tainnut olla aivan tuoreinta tietoa, sillä itse asiassa Keiteleen kuntakokous oli jo edellisen vuoden joulukuussa päättänyt uusien kansakoulujen perustamisesta Sulkavanjärven ja Hamulan kyliin.



Uusi Savo-lehti 28.12.1983: Keiteleen kunta
päätti 16.12.1893 perustaa kaksi uutta kansakoulua.

Koulurakennuksen malliksi
tyyppipiirustus numero 6

Keiteleen kuntakokous antoi toimikunnalle valtuudet katsella sopivan koulunpaikan ja tehdä parhaan ymmärryksensä mukaisen sopimuksen maanomistajan kanssa "kertamaksua eli vuotuista vuokraa vastaan". Koulun rakentamiseen oli ryhdyttävä heti kun paikka oli hyväksytty, niin että syksyn 1894 aikana tehtäisiin kivijalka, ja sekä pää- että ulkorakennuksen päällä tuli olla vesikatto 29.9.1895 mennessä.

Kuva: Hamulan koulurakennuksen
uudistuspiirustus vuodelta 1948.

Vuonna 1892 rakennushallituksessa oli laadittu maalaiskuntien käyttöön valikoima koulujen tyyppipiirustuksia nimellä ”Mallipiirustuksia kansakoulurakennuksia varten maalla”. Kokoelma sisälsi yhtensä 36 maalaiskansakoulun mallipiirustusta.  Perustyypin muodosti hirsirunkoinen, harjakattoinen rakennus isoine ikkunoineen. Koulurakennuksessa oli lisäksi opettajan asunto ja pihapiirissä talousrakennukset. Luokkatilaa koskevissa yksityiskohtaisissa määräyksissä todettiin muun muassa, että valon oli langettava luokkahuoneisiin ehdottomasti vasemmalta oikeakätisiä oppilaita varten.

Hamulassa koulukartanoiden asuinrakennusten, luokka- ja käsityöhuoneiden sekä ulkohuoneiden rakentamisessa päätettiin muuten seurata mallipiirustuksia numero 6, 30 ja 36, paitsi että luokkahuoneiden korkeudeksi määriteltiin 14 jalkaa. Ei ole ihme, jos Hamulan koulurakennuksen "kopioita" tulee vastaan muuallakin - samaa katalogia selasivat monet kuntapäättäjät eri puolilla Suomea!


Maanostokiistaa puitiin Helsingissä asti

Koulurakennuksen paikaksi ajateltiin Malilan ja Vesterilän tienoota Hamulanniemellä, mutta Pasalan Petter Pellikka halusi koulun mielestään paremmalle paikalle, juuri valmistuneen maantien varteen (siis omalle maalleen).

Syyskuussa 1894 Keiteleen kunta osti koulun paikaksi Pellikalta maapalstan 300 markalla. Pari muuta talonisäntää teki kuitenkin päätöksestä valituksen lääninhallitukseen, sillä tontin vuokraaminen "20 markan vuotuisesta arennista olisi tullut kuntalaisille edullisemmaksi, ja ostamisesta seuraisi suuria taloudellisia rasituksia".

Kansakouluntarkastaja kuitenkin suositteli valituksen hylkäämistä, sillä valittajat eivät olleet "näyttäneet toteen mitään laittomuutta tapahtuneen". Lisäksi hän huomautti, että asioiden viivyttelemisestä seuraisi vain "uusia rettelöitä koulun rakennuksen alkuun panemiselle". Lääninhallitus hylkäsi valituksen, mutta se vietiin kuitenkin vielä senaattiin asti käsiteltäväksi. Kouluhallituskaan ei suositellut päätöstä muutettavaksi, senaatti hylkäsi valituksen lopullisesti ja kuntakokouksen päätös jäi voimaan. 


Opettajalle palkan täydennykseksi
oma lehmä ja valmis pelto

Helmikuussa 1895 kuntakokous päätti Hamulan ja Sulkavanjärven uusien kansakoulun opettajien vuosittaisista palkoista. Ensinnäkin opettajalle kuului kansakouluasetuksessa määrätty ala (yksi hehtaari) valmiiksi tehtyä peltoa. Pellon lannoitus kuitenkin "jääpi itsensä opettajien toimeksi".

Lisäksi opettajien palkkaan sisältyi

• kesälaidun yhdelle lehmälle
• vapaat polttopuut
• valoaineista rahaa 20 markkaa
• "kaikki oppilasten sisäänkirjoitusmaksut, 1 markka kultakin oppilaalta vuodessa, paitsi niin köyhiltä jotka johtokunta näkee tarpeelliseksi siitä vapauttaa"
• 12 hehtolitraa eloja (rukiita ja ohria) pitäjän makasiinista
• mahdollisesti saatava valtionapu 800 markkaa.

Myöhemmin valtionapuja hakiessa tätä palkkausehdotusta jouduttiin tarkistamaan niin, että opettaja saakin lukukausimaksuista vain puolet eli 50 penniä kultakin oppilaalta, mutta rukiin ja ohran lisäksi hän saa myös 3 hehtolitraa kauroja. Lisäksi tyttöjen käsityön opettajalle päätettiin maksaa 100 markkaa.

Joulukuussa, kun molemmille kouluille sitten myönnettiin "valtioapua naiskäsitöitten opettajattaren palkkaan", lueteltiin myös opettajien saamat muut edut:

"huoneet, keittiö, ulkohuoneet, peltoa, lehmän laidun, puut, valon verosta 20 mkaa, 6 hl. rukiita, 6 hl. ohria, 3 hl. kauroja, 50 mkaa; opettajattaren palkaksi 600 mkaa"

Seuraavassa osassa tutustumme koulun rakennustyömaahan, urakkamiehiin ja rakennusurakan valvojiin.


*
Lähteinä käytettyjä lehtijuttuja:
Savo-Karjala-lehti 5.11.1894: Hamulan kansakoulun maanostoasiasta on tehty valitus
Uusi Savo 21.2.1895: Kunta tarjoaa opettajille palkan täydennykseksi 12 hehtolitraa jyviä kunnan siemenlainajyvästöstä
Kansakoulun lehti - kasvatusopillinen aikakauskirja 1895

Hamusten nousu ja tuho

Disclaimer: Tämä kirjoitus alkaa valittelulla, valitettavasti.

Heti aloituslauseessa oli nimittäin tarkoitus paljastaa, miltä paikkakunnalta Heikki Hamunen todennäköisesti oli kotoisin ja lähtenyt 1550-luvulla uudisasukkaaksi Hamulanniemeen. Sen olisi nimittäin voinut tsekata teoksesta Uusi suomalainen nimikirja. Kun vain olisi kirjastoreissulla muistanut.

(Jos jollain blogin lukijalla on kirjahyllyssään tuo vuonna 1988 ilmestynyt opus hyllyssään, niin katsokoon kohdasta Hamunen ja pistäköön viestiä vaikka Facebookiin!)


Mikä Hamusen Heikki
oli miehiään?

Puoliksi arvaus ja puoliksi veikkaus: Hamusia eleli 1400-1500-luvulla Saimaan rannoilla Etelä-Savossa. Sieltä suunnalta alkoi nimittäin 1500-luvulla lähteä maaseutuväestöä  pohjoiseen erämaita asuttamaan. Olavinlinnan rakentaminen ja ylläpito vaati seudun talonpojilta sananmukaisesti veronsa, ja uudisraivaajille luvattiin verovapaita vuosia alkuun pääsemisen helpottamiseksi.

 

Heikki Hamunen siis perusti nykyisen Keiteleen kunnan ensimmäisen vakituisen asumuksen Hamulanniemelle. Hänestä ei ole juuri muuta kerrottavaa kuin se vähä mitä Rautalammin pitäjän verokirjoista löytyy. Ensimmäiset ovat vuosilta 1560-61, ja niiden mukaan Heikki Hamusta verotettiin ensimmäisen kerran vuonna 1561.

Talon jousiluku (eli taloudessa asuvien vähintään 15-vuotiaiden miesten määrä) oli aluksi 1, mutta pari vuotta myöhemmin jo 2, kun yhteistalouteen liittyi joku Heikki Hänninen – mahdollisesti hän oli vävy tai talo-osakas. Vuonna 1567 Hänninen merkittiin veroista vastaajaksi (siis isännäksi), mutta muuten isäntänä oli Hamunen 1500-luvun loppuun saakka.

Vuonna 1571 tapahtui jotakin, minkä vuoksi tähän kohtaan sopii kuva tanskalaisten valloittamasta Älvsborgin linnasta, joka sijaitsi nykyisen Göteborgin paikalla. (Uskokaa pois.) 

Lähde: Wikimedia Commons

Tanska nimittäin vaati Ruotsilta 150 000 taaleria rahaa suostuakseen luopumaan linnasta. Ruotsin valtion kassasta ei sotien jäljiltä moista summaa löytynyt, vaan raha jouduttiin
keräämään kansalaisilta ylimääräisenä verona. Hopeaveron nimellä tunnettu lisävero kannettiin siis Älvsborgin lunastamiseksi takaisin Tanskalta. Veronkantoperusteena kirjattiin
veronalaisten henkilöiden hallussa oleva käteinen raha, metallivarallisuus sekä hevoset ja karja. Kaikki maatilanomistajat, myös Hamusen Heikki, joutuivat pulittamaan kruunulle kymmenesosan kaiken irtaimen omaisuutensa arvosta.

(Muuten Rautalammin talonpojat suorittivat normaalit kruununverot pääasiassa kalana ja vain osittain rahana, mutteivat esimerkiksi lainkaan viljana, voina, lihana tai päivätöinä kuten vanhemmissa Hämeen pitäjissä oli tapana.) 

Nämä vuoden 1571 hopeaveron kantoluettelot ovat säilyneet tähän päivään saakka. Niistä selviää monia asioita, mitä ei muuten tiedettäisi - kuten se, että Heikki Hamusen irtain omaisuus merkittiin noin 61 markan arvoiseksi. Kuparia hänellä oli 15 markan arvosta, hevosia 2, lehmiä ja lampaita 3 kumpaakin, ja lisäksi nuorta karjaa yksi 1-vuotias eläin. Niinpä hänelle läiskäistiin maksettavaksi hopeaveroa 6 markkaa ja ½ äyriä. 

Hautolahden Lauri/Lassi Tolonen pääsi vähemmällä. Vaikka hän omisti 2 pukkia, vuohen ja sian, niin hevosia hänellä oli vain yksi, ja veroa tuli vain 4½ markkaa.

Lisäveron kanssa kävi loppujen lopuksi niin, että koko Ruotsin valtakunnan veromäärä ei riittänyt Älvsborgin lunnaisiin. Tanska sai myöntää lykkäystä useaan kertaan, ja Ruotsi sai koko summan maksettua vasta vuonna 1578. Hopeaverosta eivät tainnut koitua riemua muille kuin historian tutkijoille, jotka saivat näistä veronkantoluetteloista tongittua arvokasta tietoa maaseudun varallisuussuhteista.

Sittenpä meillä ei taas olekaan pariin vuosikymmeneen käytössä muuta kuin Rautalammin verokirjoista löytyviä tietoja. Hamusen perhe kasvoi, ja suku alkoi hiljalleen rakentaa niemelle lisää taloja. Verotietoja seuraamalla pystymme selvittämään talojen isännät (tai veroista vastaavat) ja muodostamaan systemaattiset isäntäluettelot. Seuraavassa nimitämme taloja paremman puutteessa "Ykköseksi", "Kakkoseksi" jne., sillä kunnon nimet ne saivat vasta paljon myöhemmin.

Ensimmäinen talo

Talo	Isännät	lisätietoa
”Ykkönen”, 1559- Talon nimeksi tuli myöhemmin Malila (=Nilakka 1).	1559-1603 Heikki Hamunen (1567 Heikki Hänninen)	Uudisasukas erämaassa, jonka omisti Olli Hemminginpoika Sääksmäen pitäjän Kosken kylästä. 1600-luvun alussa "karkasi Kainuuseen".
	1604-36 (edellisen isännän poika) Paavo Heikinpoika Hamunen
	1637-54 (edellisen isännän poika) Lauri Paavonpoika Hamunen	muutti 1654 Iisalmeen, mutta palasi sieltä myöhemmin takaisin asumaan ”Kakkoseen”.
	talo tyhjillään 1655-1663?
	1664-82 Pekka Pekanpoika Malinen	tuli (nykyisen Tervon) Juurikkaniemi 2:sta
	1682-1705 (edellisen isännän poika) Pekka Pekanpoika Malinen	Poika Samuli meni isännäksi Sulkavanjärvi 3:een
	1706-27 (edellisen isännän poika) Pekka Pekanpoika Malinen
	1728-44 (edellisen isännän veljenpoika) Pekka Samulinpoika Malinen

Sitä ei tiedetä, kuka näistä miespuolisista Hamusista oli kenenkin poika tai veli tai muu, sillä silloisiin luetteloihin merkittiin ainoastaan kunkin talon isännän (=verovastuullisen) nimi ja jousiluku (=täysikasvuisten työkykyisten miesten määrä), joskus myös emännän nimi, mutta ei sukulaisuussuhteita. Varsinaisia kirkonkirjoja, joihin merkittiin myös syntymä- ja kuolinajat ja lapset, on säilynyt vasta vuodesta 1704 eteenpäin.

Toinen talo

Hamulanniemelle toisena noussut talo, tässä ”Kakkonen”, merkittiin veroluetteloon vuonna 1579. Sen rakentaja Pekka Hamunen lienee kuitenkin kuoli jo aika pian sen jälkeen. Vuonna 1586 veroista vastaajana oli leski Kaisa, ja vähän myöhemmin isännyyden sai Mikko Hamunen.
”Kakkonen” halottiin vuonna 1607. Näin syntyneen uudistalo ”Kolmosen” isäntä oli Pekka Hamunen.

Talo	Isännät	lisätietoa
”Kakkonen” erotettiin Ykkösestä 1579 Talo sijaitsi niemellä Ykkösen ja Kolmosen välissä, kunnes Lauri Vesterinen siirsi sen Hiekkaan (=rakensi uuden talon). Talon nimeksi tuli myöhemmin Vesterilä l. Hiekka (Nilakka 2).	1579-85 Pekka Hamunen	ei tiedetä, mitä sukua Ykkösen Heikki Hamuselle
	1586- Pekka Hamusen leski Kaisa
	1590-1630 (edellisen isännän poika) Mikko Pekanpoika Hamunen
	1631-1644 (edellisen isännän poika) Esko Mikonpoika Hamunen
	1645-1669 (edellisen isännän poika) Matti Eskonpoika Hamunen, sotamies	Matin veli Paavo meni v. 1670 isännäksi (Vesannon) Vesamäki 2:een (Hamula eli Hytölä)
	talo tyhjillään n. 1670-71	talo oli ollut määrättynä sotilastaloksi, jolloin se ei maksanut veroja valtiolle
	1672-1708 Lauri Juhonpoika Vesterinen	tuli Rautalammin Vesterilästä (Kerkonjoensuu 2), siirsi talon Hamulanniemeltä pohjoisemmaksi Hiekkaan

Talot alettiin numeroida kylittäin vasta 1700-luvun kuluessa. Jos seurataan silloisen Nilakan rekisterikylän talonumerointia, niin seuraava talo (Nilakka 3) ei itse asiassa sijainnut Hamulanniemellä, vaan kymmenisen kilometriä etelämpänä, nykyisen Tervon Hautolahdessa. Se kuitenkin merkittiin kirjoihin samaan Nilakan kylään kuuluvaksi, vaikka luontevampi kyläyhteys Hautolahden taloille olisi ollut Riitlampi eli nykyisen Tervon kirkonkylän seutu.
Hamulanniemen kolmas talo, josta tässä puhutaan "Kolmosena", oli siis rekisterinumeroltaan Nilakka 4.

Kolmas talo

Talo	Isännät	lisätietoa
”Kolmonen”, erotettiin Kakkosesta 1607 Talo sijaitsi jossain nykyisen Vesterilän lähettyvillä.   Kolmonen pysyi taloista pisimpään Hamusten hallussa, eli vuoteen 1710 saakka kun Pekka Hamunen kuoli. Talon nimeksi jäikin ”Hamula” (Nilakka 4).	1607-43 Pekka Pekanpoika Hamunen
	1644-52 (edellisen isännän poika) Paavo Pekanpoika Hamunen
	1653-83 (edellisen isännän veli) Olli Pekanpoika Hamunen
	1684-1710 (edellisen isännän poika) Pekka Ollinpoika Hamunen	Hamuset hävisivät vuonna 1710
	1711-14 Lauri Hämäläinen, sotamies	tuli vaimonsa Anna Pasasen kanssa Vesamäeltä (Vesannolta), alun perin Viitasaarelta

Neljäs talo

”Ykkönen” halottiin vielä kerran vuonna 1617. ”Nelonen” nousi samalle peltoaukealle kuin aiemmatkin Hamulanniemen talot, ja sen rakentaja Paavo Hamunen oli mahdollisesti ”Ykkösen” Heikin poika.

Talo	Isännät	lisätietoa
”Nelonen”, erotettiin Ykkösestä 1617 Talo sijaitsi todennäköisesti nykyisen Nuutilan paikalla. Talon nimeksi tuli myöhemmin Siekkilä (Nilakka 5).	1617-20 Paavo Heikinpoika Hamunen	mahdollisesti ”Ykkösen” Heikki Hamusen poika
	1622-42 (edellisen isännän veli) Antti Heikinpoika Hamunen
	1643-1650 (edellisen isännän poika) Paavo Antinpoika Hamunen	lähti jonnekin?
	1651 Risto Karttunen
	talo tyhjillään 1652-1666
	1667-1683 Lauri Pertunpoika Siekkinen	tuli Viitasaarelta
	1684-1706 (edellisen isännän poika) Samuli Laurinpoika Siekkinen
	1707-? (edellisen isännän vävy) Tuomas Juhonpoika Jääskeläinen	Koutajärveltä
	seuraava: (edellisen isännän veljenpoika) Heikki Jääskeläinen
	seuraava: (edellisen isännän vaimon poika) Reko Laurinpoika Nuutinen	Kuopion pitäjästä kotoisin olleen Lauri Nuutisen ja Liisa Jauhiaisen poika, joka asui Heikki Jääskeläisen perheessä

Nilakan rekisterikylän loput talot (Nilakka 6 ja 7) olivat Hautolahdessa. Talojen määrän kasvu pysähtyi 1630-luvulla pitkäksi aikaa. Silloin tuli myös katovuosia, minkä vuoksi Rautalammilla kaikkiaan 14 talonpoikaistilaa jäi täysin asumattomaksi. Myös Hamusten sukukunnan neljästä talosta kaikki paitsi Pekka Hamusen omistus merkittiin ajoittain veroautioksi.



Veroja jää maksamatta

Talomäärän vakiintuessa 1630-luvulla Hamuset viljelivät siis neljää vierekkäistä tilaa niemellä. 1650-luvun puolivälin paikkeilla ajat huononivat, ja melkein kaikki Nilakan kylän talot määrättiin sotilastaloiksi, jolloin ne eivät enää maksaneet veroja kruunulle.

Veroluetteloihin merkitty “öde” tarkoitti, että talo oli veronmaksukyvytön, eli ei ollut maksanut kruununveroja kolmeen vuoteen. Taloa saatettiin silti asua ja viljellä. Jotkut isännät välttyivät veroilta pestautumalla sotilaiksi. Tilapäisen verohelpotuksen saattoi myös saada, jos esimerkiksi isäntä oli kuollut, sato menetetty tai talo palanut.

1650-1670-lukujen aikana kolme Hamulanniemen taloista tyhjeni joka tapauksessa Hamusista ja sai uuden isännän. Takaisin verotaloksi pääsi, kun isäntä pystyi maksamaan kruunulle rästiin jääneet kolmen vuoden verot.
 

”Ykkösen” Lauri Paavonpoika Hamunen muutti 1654 Iisalmeen, mutta tuli sieltä pian takaisin, mahdollisesti asumaan ”Kakkoseen”. Tyhjilleen jääneen ”Ykkösen” isännäksi tuli Tervosta Pekka Malinen, ja Maliset jäivät siihen taloksi pysyvästi.

”Kakkosta” hoitivat sotilaina Mikko Hamusen pojanpojat Matti ja Paavo, mutta jossain vaiheessa Hamuset kuitenkin häipyivät ja talo tyhjeni 1660-luvun lopussa. Paavo muutti 1670-luvulla isännäksi Vesannon Vesamäen taloon 2 (Hamula eli Hytölä), missä hän kuoli vuonna 1710.

Tyhjilleen jääneeseen ”Kakkoseen” muutti 1670-luvun alussa Kerkonjoensuun Vesterilästä lähtenyt Lauri Juhonpoika Vesterinen, joka pääsi hoitamaan talon isännyyttä värväytymällä sotilaaksi. Sotilastila ei maksanut veroja kruunulle. Tämä tilanne loppui vasta 1690-luvulla kun ruotuväkijärjestelmä otettiin käyttöön. Niinpä Lauri Vesterisestäkin tuli kruununtilan isäntä ilman sotilasvelvoitetta. Hänen aikanaan talo siirtyi (tai siis hän rakensi uuden talon) jo ahtaaksi käyneeltä niemeltä Hiekkaan.

Hamuset katoavat

Hamuset näyttävät häviävän 1700-luvun alussa Rautalammilta kokonaan. "Kolmosen" Pekka Hamunen kuoli vuonna 1710, kirkonkirjojen mukaan "Hankitaipaleen tiellä". Saattoi olla niin, että katovuosien köyhdyttämä Hamusen perhe oli joutunut hylkäämään viljelemänsä tilan, lähtemään kerjuulle ja kuollut nälkään taivaltaessaan Rautalammin kirkolle. Tällainen kohtalo ei ollut noina kurjina aikoina harvinainen. Myös "Kakkosesta" Vesamäelle muuttaneet Hamuset kuolivat samana vuonna.

Hamusten rakentamasta neljästä Hamulanniemen talosta kolme oli luiskahtanut jo 1600-luvun puolella muiden omistukseen: "Ykkönen" Malisille, "Kakkonen" Vesterisille ja "Nelonen" Siekkisille. Ainoastaan "Kolmonen" jäi Hamusille, kunnes sekin tyhjeni 1710 ja talo siirtyi Pasasille.

 

Jotta kaikki ei olisi liian yksinkertaista, Pasaset ja Vesteriset sumplivat myöhemmin perintöasioita keskenään ja vaihtoivat taloja - luultavasti ihan vain harhauttaakseen kylähistorian tutkijoita... mutta se onkin sitten jo uusi tarina.

*

Lähteet:
Ilkka Korhonen: Vanhan Rautalammin asuttaminen 1500-luvulta 1630-luvulle
Ilkka Korhonen: Rautalammin talojen isäntäluettelo (julkaisematon)
Tommy Koukka: Rautalammin talojen isäntäluettelo (julkaisematon)
Suvianna Seppälä: Viljana, nahkoina, kapakalana. Talonpoikien maksamat kruununverot Suomessa 1539-1609.