Vanhan Nilakan tarina, tästä se lähtee

Keiteleen kunta ryhtyi syksyllä 2014 käyttämään hakuilmoituksissaan uutta työnantajakuvausta:

”Keitele on pieni gallialainen kylä Pohjois-Savossa, joka on tunnettu luovuudestaan ja vireästä teollisuudestaan.”

Tällä tietenkin viitattiin sarjakuvasankari Asterixiin, jonka kotikylä piti urheasti puoliaan roomalaisia vastaan. Mereen kurkottavalle niemelle saarrettua kylää ympäröi metsän lisäksi neljä roomalaisleiriä. Roomalaiset olivat valloittaneet koko muun Gallian, mutteivat saaneet vallatuksi tätä yhtä kylää, sillä kylän tietäjä valmisti yli-inhimilliset voimat antavaa taikajuomaa.

Leike: "Kirje Keiteleeltä",
Savo-Karjala 24.10.1890

Vertaus valloittajiin ei kuitenkaan ole ihan uusi keksintö. Savo-Karjala-lehden Keiteleen kirjeenvaihtaja kuvaili paikkakuntaa 125 vuotta sitten, lokakuussa 1890:

”Me keiteleläiset olemme tuollainen pieni kansa, mitätön hiiri jalopeuran luolassa, mahtavain naapureidemme keskellä.”

Kirje Keiteleeltä jatkui:

"Tässä kesällä tahtoivat vesantolaiset, suurvallaksi pyrkien… anastaa meiltä Hamulan kylän, parhaan kylän koko pitäjässämme. Mutta kaikeksi lykyksi urhoollisen puolustuksemme tähden se ei onnistunut. Vaikka meillä ei ollut muuta kuin yksi rykmentti asekuntoista väkeä rynnäkössä ja muutamat hamulaiset peijakkaat karkasivat vielä vihollisen puolelle, tuli voitto kuitenkin."

Mistä oli kysymys?

Siitä lisää myöhemmin. Nyt toteamme vain, että Asterix-vertaukselle olisi ollut paikka valmiina jo 125 vuotta sitten.
 

Tuohon aikaan hamulalaisillakin oli oma tietäjä, eräs talon isäntä joka tunnettiin liikanimellä Hölttä. Hän teki taikoja, paransi langettavatautisia ja muutenkin ”tiesi salattuja asioita”. Hänestäkin kuulette lisää myöhemmin.

Neljää roomalaisleiriä vastasivat tietenkin neljä pitäjää, joiden risteyksessä Hamulan kylä kartalla sijaitsi: Keitele, Vesanto, Pielavesi ja Karttula (myöhemmin Tervo).

Hamulan kylän vanhinta osaa, Nilakan ”mereen” pistävää Hamulanniemeä, tosiaan ympäröivät mantereen puolella sankat metsät. Kyläkunta oli liikenteellisesti aika lailla eristyksissä, sillä sinne ei kulkenut tietä, laivareittiä, eikä kuljetusvälineen puuttuessa postiakaan. Ei ollut koulua, ei kauppaa, ei kievaria.

Siis ei vielä syksyllä 1890. Mutta sitten edistys vyöryi seutukunnalle täydellä voimalla. Vain parissa vuodessa kylälle ilmaantuivat kaikki edellä mainitut: maantie, höyrylaivalaituri, oma kauppa, kansakoulu, kestikievari ja viikkoposti. Ihan hilkulla oli, että kylään olisi saatu vielä rautatie ja meijerikin! Voidaan todella sanoa, että siihen mennessä maanviljelykseen perustuvaa talonpoikaiselämää omassa rauhassaan 1500-luvulta saakka viettäneelle kylälle avautui maailma kertarysäyksellä.

Tämä blogi kertoo Hämeen ja Savon rajalla, Rautalammin reitin latvavesillä, kaukana kaikista keskuksista kehittyneen maalaiskylän historiasta. Tervetuloa vanhan Nilakan, nykyisen Hamulan kylän tarinaan.

Nilakan seudun ensimmäiset asuttajat 1500-luvulla

1500-luvun alussa pysyvä asutus ei ollut vielä levittäytynyt etelän suunnalta lähellekään Nilakan seutuja. Hämäläisasutus ulottui suunnilleen Jyväskylän korkeudelle ja savolaisten asutus Leppävirralle.

Kuva: Eteläisen Suomen asutus 1540-luvulla.
Suomen historian kartasto -kirjasta löytyneen kartan
päälle on tähän läiskitty oranssia merkkaamaan hämäläisten
ja vihreää savolaisten asuttamia kyliä.

Siitä ylöspäin koko Pohjois-Savo ja pohjoinen Keski-Suomi oli asumatonta erämaata, jonka metsiin ja järville hämäläiset ja savolaiset talonpojat vaelsivat vesireittejä pitkin eräretkillään kalojen ja turkisten perässä. Hiljalleen eräomistukset vakiintuivat, ja ainakin Hämeessä erämaiden omistajat joutuivat maksamaan niistä myös veroja.

Hyvä että joutuivat! Ainakin asutushistorian tutkijoiden mielestä. Hämeen eri pitäjien kalavero- ja erämaaluettelot ovat nimittäin ainoita säilyneitä asiakirjoja, mistä ylipäätään pystyy jäljittämään näiden seutujen ensimmäisiä asuttajia.

Uusia asukkaita alkoi tulla erämaihin etenkin Savon suunnalta sen jälkeen, kun kuningas Kustaa Vaasa vuonna 1542 julisti erämaat valtion omaisuudeksi ja antoi luvan niiden uudisraivaukseen ja asuttamiseen.

Hämeen erämaiden luettelossa vuodelta 1552 mainitaan yhtenä Tuuloksen pitäjän seitsemästätoista asuttamattomasta erämaasta muuan "Nilakanvesi":

”Jtem ifan Jach Huus Tomas Olsson porttas En Mans fiske vatn och ickorne skogh tijll Hopa Hettandes Nilakanvesij Och dogher inthz byggia vppå”

Lähde: Register på Erämarker i Tavastland år 1552

Tuuloksen Portaan kylän Tuomas Ollinpoika omisti siis Nilakanvesi-nimisen erämaan, joka käsitti yhden miehen kalaveden ja metsää, muttei asumusta. Käytännössä melkein kaikki historioitsijat ovat olettaneet, että tämä Nilakanvesi tarkoittaisi samaa aluetta kuin Nilakan kylä Rautalammin emäpitäjässä yhdeksää vuotta myöhemmin. Vasta perustetun Rautalammin pitäjän ensimmäiseen veroluetteloon vuodelta 1561 merkittiin Nilakan asukkaiksi Heikki Hamunen ja Lauri Tolonen.

”Nilakanvesi” oli kuitenkin todellisuudessa edelleen asumaton. Sen sijaan Sääksmäen pitäjän erämaaluetteloista löytyy jotain kiinnostavampaa. Sääksmäen Kosken kylän (jonka paikalla olisi siis nykyinen Valkeakosken kaupunki?) Olli Hemminginpoika omisti vuoden 1554 kalaveroluettelon mukaan Poutaniemi-nimisen yhden miehenosan erämaan. Sen ensimmäinen asuttaja merkittiin veroluetteloon 1559, asuinpaikkana Poutsalo. Hänen nimensä oli - Heikki Hamunen.

Ta-daa! Bingo! Kyseessä oli siis sama tyyppi, jonka asuinpaikaksi merkittiin Rautalammin itsenäistyttyä pari vuotta myöhemmin Nilakka.


Ensimmäinen keiteleläinen
asui Hamulassa

Heikki Hamunen oli samalla myös ainoa uudisasuttaja, jonka voidaan Hämeen erämaaluetteloiden avulla todistaa asettuneen nykyisen Keiteleen kunnan alueelle jo ennen Rautalammin suurpitäjän perustamista. Muut Keiteleen alueen erämaista - Koutajärvi, Vuonamonlahti ja Sulkavanjärvi - eivät olleet vielä saaneet vakituista asukasta. Hamula asutettiin siis Keiteleen kyläkunnista ensimmäisenä.

”Nilakka” oli toki laaja käsite, sillä Heikki Hamunen asusteli Hamulanniemellä ja Lauri Tolonen nykyisen Tervon Hautolahdessa. Nilakan kylä eriytettiin Hamulan ja Hautolahden kyliksi virallisesti vasta isonjaon seurauksena 1700-luvun lopulla.


Kuva kirjasta Suomen asutus 1560-luvulla: kartasto (1973)

"Suomen asutus 1560-luvulla" -kartastosta (kuva vasemmalla) näkyy, miten harvassa uudisasukkaat vielä tuolloin olivat. Kukin oranssi pallo tarkoittaa yhtä taloa, mutta kartassa ne eivät sijaitse ihan täsmälleen oikeilla paikoillaan: toinen Hamulanniemelle merkityistä taloista oli siis oikeasti Hautolahdessa, ja Koutajärven länsipuolelle merkitty asumus sijaitsi todellisuudessa Maaherranniemessä. Mustat pisteet tarkoittavat Hämeen ja Savon rajaa.


Koko järveä emme 
kehtaa omia

Nilakka-nimi vilahtelee hieman myöhemmin kirjoissa asuinpaikkana myös Vuonamonlahden "kylän" yhteydessä. Vuonamonlahden länsipuoli oli rälssialuetta, jonka omisti Jöns Maununpoika. Rälssi tarkoittaa verovapautta, sillä aateliset eivät maksaneet omistamistaan tiloista maaveroa. Jöns ei asunut itse Vuonamonlahdella, vaan tilaa viljeli lampuotina (vuokramiehenä) Antti Sarainen, jonka asuinpaikaksi kirjattiin vuonna 1564 "Lesimäki" ja 1566 "Nilakka". Nimen vaihtelu johtunee siitä, että verokirjuri on merkinnyt rälssimiehen omistamat useat tilat yhden ja saman paikannimen alle.

Vielä vuoden 1586 tarkastusluettelossakin esiintyy nimihämminkiä: Vuonamonlahden kahden lampuotitilan nimeksi on merkitty "Tödenniemi" ja "Nilakka", mutta asukkaiden nimiä ei mainita. 1600-luvun alussa Tödenniemen tilan lampuotina on edelleen sama Antti Sarainen. Eiköhän kaveri kuitenkin liene todellisuudessa pysynyt koko ajan samoilla sijoillaan, jossain Vuonamonlahden länsirannalla? Tästä saisimme kätevästi myös perusteen päätellä, että myös se vuoden 1552 ”Nilakkavesi”-niminen erämaa olisikin sijainnut tuolla suunnalla, siis Hamulaa pohjoisempana. 

 

Mutta arvailua kaikki on toki vain. Jos Google Earth olisi keksitty 450 vuotta aiemmin, niin äkkiäkös asumukset ilmakuvista tarkistaisi. Vaan kun ei.


*



Suomen hallintopitäjät vuonna 1635.
Vasemmalla Hämeenlinnan ja Uudenmaan lääni,
oikealla Viipurin ja Savonlinnan lääni.
Kuva kirjasta Suomen historian kartasto.

Kysymys: mikä Rautalampi?

Selitys: 1500-luvun puolivälissä uudisasutusta Rautalammin ja Kallaveden reitin latvavesillä alkoi jo olla sen verran, että Savon puolen erämaista muodostettiin Tavinsalmen hallintopitäjä (1547) ja vastaavasti Hämeen puolelle Rautalampi (1561).

Hamulan alue jäi siis Rautalammille; Nilakan itäranta oli jo Savon puolta eli Tavinsalmea, joka 1600-luvun alkupuolella jakautui Kuopion ja Iisalmen pitäjiksi. Viitasaari puolestaan itsenäistyi Rautalammista 1635, mutta koko nykyisen Keiteleen kunnan alue jäi vielä osaksi vanhaa Rautalampea.




*


Lähimmät naapurikylät

Ilkka Korhonen selvitti gradussaan v. 1979 koko vanhan Rautalammin (poislukien itsenäistynyt Viitasaari) asuttamisen aina vuoteen 1630 saakka. Vilkaistaanpa mielenkiinnon vuoksi myös Hamulan lähikylien alkuvaiheet.




Asutus vuonna 1630. Kuva kirjasta
Vanhan Rautalammin asuttaminen 1500-luvulta 1630-luvulle (1979).

Viereisestä kartasta näkyy, että Hamulanniemellä oli 1630-luvulla jo neljä taloa, ja Nilakan kylän loput kolme taloa olivat Hautolahdessa.

(Nilakan itäranta Hamulaa vastapäätä oli Savon puolta eikä kuulunut tähän tutkimusalueeseen. ”Suomen asutus 1560-luvulla” -kartaston mukaan siellä oli kaksi asuttua paikkaa, toinen nykyisen Tervon Utrianlahdessa ja toinen nykyisen Pielaveden Jokiniemessä.)

Riitlampi (nykyinen Tervon kirkonkylän seutu)

Riitlampi ja Hautolahti muodostui kahdesta Sääksmäen pitäjän Ritvalan kylän miehenosasta, jotka mainitaan erämaiden luettelossa 1554: Tervasaari (omistaja Jaakko Juhonpoika) ja Airosalonlahti (omistaja Erkki Niilonpoika). Tällöin ne eivät vielä olleet saaneet asutusta. Ensimmäinen uudisraivaaja Antti Tolonen mainitaan 1558 Tervamäessä, 1559 Riitlamminniemessä.

Hautolahden ensimmäinen asukas oli Riitlamminniemen taloista muuttanut Lauri Tolonen. Hän oli 1560 Riitlammella, mutta 1561 Nilakassa.

 

Vesamäki (nykyisen Vesannon kunnan pohjoisosa, mm. Niinivedenpää)

Vesamäen alkuperäinen eräomistus jää epävarmaksi. Vesamäen asukkaana mainitaan 1560 Pekka Vauhkonen, mutta häntä ei sen koommin näy enää kirjoissa, vaan 1561 Vesamäellä asuvat Pekka ja Olli Kempas eli Kemppainen.

Koutajärvi

Koutajärven länsipuoli oli Saarioisten yksi miehenosa, erämaan nimi Koudanniemi (omistaja Mellolan Heikki Ollinpoika). Samaan niemeen (nykyinen Maaherranniemi?) syntyi kiinteä asutus 1560-luvulla, ensimmäinen asukas Eerik Lappalainen merkittiin veroluetteloon 1564.

Vuonamonlahti (myös nykyisen Keiteleen kirkonkylän seutu)

Vuonamonlahden länsipuolesta kerrottiin jo ylempänä, mutta myös itäpuolella oli eräomistuksia.

Hollolan kihlakunnan erämaiden luettelossa 1552 esiintyy viiden miehenosan erämaa nimeltä Voname (omistajina Lepaan Kaarina Yrjöntytär ja Juttilan Antti Juhananpoika), asukasta ei merkitty.

Vuonamonlahden itäpuoli kuului Kulsialalle. Alue saattaa olla 1554 erämaiden luetteloon merkitty Koijulaxi (omistaja Monaalan Eerik Matinpoika).

Ensimmäinen asukas Antti Sormunen merkittiin Rautalammin veroluetteloon 1565.

Nilakanvesi-niminen eräalue (omistaja Tuuloksen Tuomas Ollinpoika) saattaa olla sama kuin Äyräpään kyläksi myöhemmin muodostettu alue.

*

 

Lähde: 

Ilkka Korhonen:  Vanhan Rautalammin asuttaminen 1500-luvulta 1630-luvulle